Pitkästä aikaa hei!
Jos kukaan on pohtinut, että mitä ihmettä olen puuhaillut koko kevään, niin nyt avaan salaisen arkkuni. :)
Ensinnäkin tämä minun taukoni itse treeneistä kesti noin viikon, jolloin taisin silti käydä hiihtämässä ja retkiluistelemassa, liikunta on kivaa. Minulla tulehtui beroneusjänne tuosta ponnistavasta jalasta tammikuussa, joka hyvinkin paljon edesauttoi tauon pitämistä. Tämän viikon aikana kuitenkin kerkisin hakemaan Tahkospaahan töihin. Heillä oli uinninvalvojan/ liikunnanohjaajan paikka auki ja he ottivat minut sinne. Aloitinkin työt melkein samantien siellä, kuumimmille sesonkiviikoille eli hiihtolomille. Olin kuitenkin päättänyt, että voinhan käydä vetämässä SM-moniottelut halleissa, jos jalka vaan antaa myöten. Treenasin uuden työn ohella kauheessa prässissä, että jälkeenpäin voi vaan taas ihmetellä kuinka oikein edes selvisin tästä kaikesta. Mutta kampesin itteni otteluiden viivalle ja kotiin toin ensimmäisen aikuisten ottelumitalin, pronssisen. Itse urheilusuorituksissa näkyi tasainen puurtaminen, eikä terävyyttä oikein ollut. Olimme myös harjoittelusta karsineet kaikki kaarteessa tehtävät tai vinosta tulevat ponnistukset, että jänne saisi parantua kunnolla. Toisin sanoen en oikeastaan hypännyt korkeutta ennen otteluita.
Tämän ponnistuksen jälkeen oli vielä yksi sesonki töissä, pääsiäinen. Samantien sen jälkeen olin viikon kipeänä, lämpöä piti yllä eli pakko lepoa. Mutta tekipä hyvää nukkua päivät pitkät! Sit siinä olikin vain viikko kotimaassa ja lähdin sitten Teneriffan leirille. Leirille ei ollut henkilökohtaisia suuria odotuksia, koska harjoituskausi oli ollut hyvin erilainen. Mutta se kolme viikkoa siellä meni käsittämättömän hyvin, treenit parani kokoajan ja terävyys nousi kohisten. Pystyin tekemään kaikki suunnitellut treenit ja inasen kovemmin jonkun jopa mitä oli tarkoitus.
Teneltä tulin toukokuun alkuun suoraan töihin huoltoviikoille, jossa sai tehdä fyysistä työtä. Ainakaan ei tullut leirin jälkeen hätäiltyä liian tehollisia treenejä.
Eilen eli 7.6 kävin avaamassa kauteni Mikkelissä. Kisassa tuli hyvin vähän hyppyi, yhteensä neljä eli ei aivan kerinnyt vauhtiin saatika korjaan hyppyjä kisan aikana. Olen hypännyt melko vähän tekniikkaa nyt, Tenellä hypimme enemmän ja sitä ennen oli otteluissa hypätyt hypyt. Kyllähän se näkyi hypyssä, loppu purki täysin ohi. Mutta testeissä toukokuussa, mattotesteissä pystyin tekemään minulle nopeita kontakteja, en ole vuosiin pystynyt tekemään noin nopeita. Ja kaiken lisäksi olen terve nyt, jänne ei tunnu hypätessä. :)
Tästä pitää lähtee rakentamaan itseluottamusta, että hyppy kantaa, koska fyysisesti sille ei ole mitään estettä.
Jos kukaan on pohtinut, että mitä ihmettä olen puuhaillut koko kevään, niin nyt avaan salaisen arkkuni. :)
Ensinnäkin tämä minun taukoni itse treeneistä kesti noin viikon, jolloin taisin silti käydä hiihtämässä ja retkiluistelemassa, liikunta on kivaa. Minulla tulehtui beroneusjänne tuosta ponnistavasta jalasta tammikuussa, joka hyvinkin paljon edesauttoi tauon pitämistä. Tämän viikon aikana kuitenkin kerkisin hakemaan Tahkospaahan töihin. Heillä oli uinninvalvojan/ liikunnanohjaajan paikka auki ja he ottivat minut sinne. Aloitinkin työt melkein samantien siellä, kuumimmille sesonkiviikoille eli hiihtolomille. Olin kuitenkin päättänyt, että voinhan käydä vetämässä SM-moniottelut halleissa, jos jalka vaan antaa myöten. Treenasin uuden työn ohella kauheessa prässissä, että jälkeenpäin voi vaan taas ihmetellä kuinka oikein edes selvisin tästä kaikesta. Mutta kampesin itteni otteluiden viivalle ja kotiin toin ensimmäisen aikuisten ottelumitalin, pronssisen. Itse urheilusuorituksissa näkyi tasainen puurtaminen, eikä terävyyttä oikein ollut. Olimme myös harjoittelusta karsineet kaikki kaarteessa tehtävät tai vinosta tulevat ponnistukset, että jänne saisi parantua kunnolla. Toisin sanoen en oikeastaan hypännyt korkeutta ennen otteluita.
Tämän ponnistuksen jälkeen oli vielä yksi sesonki töissä, pääsiäinen. Samantien sen jälkeen olin viikon kipeänä, lämpöä piti yllä eli pakko lepoa. Mutta tekipä hyvää nukkua päivät pitkät! Sit siinä olikin vain viikko kotimaassa ja lähdin sitten Teneriffan leirille. Leirille ei ollut henkilökohtaisia suuria odotuksia, koska harjoituskausi oli ollut hyvin erilainen. Mutta se kolme viikkoa siellä meni käsittämättömän hyvin, treenit parani kokoajan ja terävyys nousi kohisten. Pystyin tekemään kaikki suunnitellut treenit ja inasen kovemmin jonkun jopa mitä oli tarkoitus.
Teneltä tulin toukokuun alkuun suoraan töihin huoltoviikoille, jossa sai tehdä fyysistä työtä. Ainakaan ei tullut leirin jälkeen hätäiltyä liian tehollisia treenejä.
Eilen eli 7.6 kävin avaamassa kauteni Mikkelissä. Kisassa tuli hyvin vähän hyppyi, yhteensä neljä eli ei aivan kerinnyt vauhtiin saatika korjaan hyppyjä kisan aikana. Olen hypännyt melko vähän tekniikkaa nyt, Tenellä hypimme enemmän ja sitä ennen oli otteluissa hypätyt hypyt. Kyllähän se näkyi hypyssä, loppu purki täysin ohi. Mutta testeissä toukokuussa, mattotesteissä pystyin tekemään minulle nopeita kontakteja, en ole vuosiin pystynyt tekemään noin nopeita. Ja kaiken lisäksi olen terve nyt, jänne ei tunnu hypätessä. :)
Tästä pitää lähtee rakentamaan itseluottamusta, että hyppy kantaa, koska fyysisesti sille ei ole mitään estettä.