Tovi on taas vierähtänyt, mutta nyt alkaa olla sellainen tunne, että voisi tännekkin vähän päivitellä kuulumisia.
Kesä on ollut melkoista syöksykierrettä alas, mutta vihdoinkin minun elämäni vuoristoradan vaunu alkaa jälleen nousemaan sieltä matalimmasta kohdasta . :)
Kalevan kisoista tuli haettua hopea mitali tuohon olkkarin hyllyn päälle. Kisoista ei ole hirveästi mitään analysoitavaa. Karsinta oli helpoin missä olen koskaan ollut, sillä tulos 165 riitti finaaliin ja oikeastaan valitettavasti minua ei edes jännittänyt ennen karsintaa. Finaalissa kaikki kolme mitalinaista hyppäsivät saman tuloksen eli 182, pudotukset sitten ratkaisi sijoituksen. Muistaakseni minulla oli ihan hyviä yrityksiä seuraavasta korkeudestakin. Yritin kovasti saada oikean fiiliksen kisaan, mutta sitä on hyvin vaikea pakottaa, jos yleinen mieliala on pakkasen puolella.
Kävin vielä heti Porin jälkeen hakkaamassa päätä rimaan Orimattilassa, kerta se olisi ollut ensimmäinen kisa, jossa olisi päässyt hyppäämään yli 20' asteen lämmössä. Mutta ne oli hyvin turhat 500km, yksin siellä hyppelin.
Tämän jälkeen olikin taas hieman treenitaukoa. Kesän aikana se on ollut jännää, että treenit kyllä maistuu, mutta korkeuskisat tökkii.
Samalla viikolla, kun Kauhajoen tähtikisat (22.8) olivat, tuli ensimmäinen valonpilkahdus hyppyyn tekniikkatreenissä. Sain riman päällä hypyn vientiin samaa tunnetta kuin Tenellä oli. Tästä syystä lähdinkin hieman liian optimistisesti Kauhajoelle, jossa oli huippu lämpö/ myötäinen. Eihän se automaattisesti kisahyppyyn siirtynyt, kun edelleen loppurytmi oli kateissa.
Kisan jälkeen sain loistoidean mennä kisamaan Vilppulaan kotikisoihin (26.8), lajeiksi valikoitui kuula ja 1500m. Ensimmäistä kertaa koko kesänä minulla oli hauskaa kisoissa. Kuulan verkkatyönnöissä lipsahti pitkä siivu, mutta kisassa tulos jäi 10.90. Hoitelin siinä samalla tulostaulua kisan aikana, joka aiheutti pientä lisähaastetta keskittymiseen, mutten halunnut ottaa liian vakavasti. Jäi tuo tulos sen verran harmittamaan, että nakkelin kisan päälle vielä muutaman työnnön ja sitten taas lipsahti hyvä, se mitattiin ja tulos oli 11.64. Itse olen tyytyväinen, vaikkei tulos viralliseksi ikinä pääsekkään. 1500m:lle sain hyvän sopivan jännityksen ennen kisaa, sellaisen mitä olen kaivannut korkeuteenkin. Lähdin rohkeasti tavoittelemaan ennätystä, luonnollisesti. Olen vuonna 2001 juossut tuon matkan aikaan 5.15.13 ja vieläpä samalla kentällä! Laskeskelin kierrosajat ja kirjoitin ne käteeni, jotta voin seurata vauhtia koko kisan ajan. Eka 300m meni aika tavoite aikaan, sitten himmasin ehkä vähän liikaakin, koska en missään nimessä halunnut juosta alkua liian lujaa etten hyydy ennen maalia. Talvella halliotteluissa juoksin 800m:llä ekan kierroksen hieman liian lujaa, en halunnut toistaa samaa virhettä. Maltillisen tokan kiekan jälkeen pystyin kiristämään tai ainakin pitämään vauhdin ja saavuin maaliin ajassa 5.20.50! Olin tyytyväinen. :) Ja hapotti, oli verenmaku suussa ja ensimmäistä kertaa ikinä kestävyystreenin jälkeen minulle tuli huono olo!
Kävin vielä tuon jälkeen samalla viikolla Hämeenlinnassa tähtikisoissa lauantaina. Aamuverkassa hymyilytti, aurinkokin paistoi melkein siniseltä taivaalta. Samalla huomasin, että sellainen ahdistava lukko oli kadonnut rintakehästä, korkeuskisaan meneminen ei enää ahdistanut. Pitihän minun vielä kuvainnollisesti avata tuo lukko ja ottaa se käteen ja heittää se verkkapaikan viereiseen jorpakkoon. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä tuossa kyseisessä kisassa pystyin ajattelemaan ja muokkaamaan hyppyä kisan aikana, vaikka tulos ei viäkään ollut kummoinen. Kisan vikassa yrityksessä olin päässyt jo siihen pisteeseen, että siinä tuli flashback halleista. Tuolla idealla se hyppy löyty halleissa. Harmi, että yritykset loppu siihen, enkä päässyt hiomaan ideaa yhtään enempää hyppimällä. Kisan jälkeen soitin valmentajalle ja kerroin, että: "Vihdoinkin minulla on jotain positiivista kerrottavaa!".
Seuraavaksi mennäänkin vielä Tampereen eliittikisoihin 5.9 ja katsotaan sen jälkeen josko pääsis vielä Suomea edustamaan Ruotsi-maaotteluun. :)
Kesä on ollut melkoista syöksykierrettä alas, mutta vihdoinkin minun elämäni vuoristoradan vaunu alkaa jälleen nousemaan sieltä matalimmasta kohdasta . :)
Kalevan kisoista tuli haettua hopea mitali tuohon olkkarin hyllyn päälle. Kisoista ei ole hirveästi mitään analysoitavaa. Karsinta oli helpoin missä olen koskaan ollut, sillä tulos 165 riitti finaaliin ja oikeastaan valitettavasti minua ei edes jännittänyt ennen karsintaa. Finaalissa kaikki kolme mitalinaista hyppäsivät saman tuloksen eli 182, pudotukset sitten ratkaisi sijoituksen. Muistaakseni minulla oli ihan hyviä yrityksiä seuraavasta korkeudestakin. Yritin kovasti saada oikean fiiliksen kisaan, mutta sitä on hyvin vaikea pakottaa, jos yleinen mieliala on pakkasen puolella.
Kävin vielä heti Porin jälkeen hakkaamassa päätä rimaan Orimattilassa, kerta se olisi ollut ensimmäinen kisa, jossa olisi päässyt hyppäämään yli 20' asteen lämmössä. Mutta ne oli hyvin turhat 500km, yksin siellä hyppelin.
Tämän jälkeen olikin taas hieman treenitaukoa. Kesän aikana se on ollut jännää, että treenit kyllä maistuu, mutta korkeuskisat tökkii.
Samalla viikolla, kun Kauhajoen tähtikisat (22.8) olivat, tuli ensimmäinen valonpilkahdus hyppyyn tekniikkatreenissä. Sain riman päällä hypyn vientiin samaa tunnetta kuin Tenellä oli. Tästä syystä lähdinkin hieman liian optimistisesti Kauhajoelle, jossa oli huippu lämpö/ myötäinen. Eihän se automaattisesti kisahyppyyn siirtynyt, kun edelleen loppurytmi oli kateissa.
Kisan jälkeen sain loistoidean mennä kisamaan Vilppulaan kotikisoihin (26.8), lajeiksi valikoitui kuula ja 1500m. Ensimmäistä kertaa koko kesänä minulla oli hauskaa kisoissa. Kuulan verkkatyönnöissä lipsahti pitkä siivu, mutta kisassa tulos jäi 10.90. Hoitelin siinä samalla tulostaulua kisan aikana, joka aiheutti pientä lisähaastetta keskittymiseen, mutten halunnut ottaa liian vakavasti. Jäi tuo tulos sen verran harmittamaan, että nakkelin kisan päälle vielä muutaman työnnön ja sitten taas lipsahti hyvä, se mitattiin ja tulos oli 11.64. Itse olen tyytyväinen, vaikkei tulos viralliseksi ikinä pääsekkään. 1500m:lle sain hyvän sopivan jännityksen ennen kisaa, sellaisen mitä olen kaivannut korkeuteenkin. Lähdin rohkeasti tavoittelemaan ennätystä, luonnollisesti. Olen vuonna 2001 juossut tuon matkan aikaan 5.15.13 ja vieläpä samalla kentällä! Laskeskelin kierrosajat ja kirjoitin ne käteeni, jotta voin seurata vauhtia koko kisan ajan. Eka 300m meni aika tavoite aikaan, sitten himmasin ehkä vähän liikaakin, koska en missään nimessä halunnut juosta alkua liian lujaa etten hyydy ennen maalia. Talvella halliotteluissa juoksin 800m:llä ekan kierroksen hieman liian lujaa, en halunnut toistaa samaa virhettä. Maltillisen tokan kiekan jälkeen pystyin kiristämään tai ainakin pitämään vauhdin ja saavuin maaliin ajassa 5.20.50! Olin tyytyväinen. :) Ja hapotti, oli verenmaku suussa ja ensimmäistä kertaa ikinä kestävyystreenin jälkeen minulle tuli huono olo!
Kävin vielä tuon jälkeen samalla viikolla Hämeenlinnassa tähtikisoissa lauantaina. Aamuverkassa hymyilytti, aurinkokin paistoi melkein siniseltä taivaalta. Samalla huomasin, että sellainen ahdistava lukko oli kadonnut rintakehästä, korkeuskisaan meneminen ei enää ahdistanut. Pitihän minun vielä kuvainnollisesti avata tuo lukko ja ottaa se käteen ja heittää se verkkapaikan viereiseen jorpakkoon. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä tuossa kyseisessä kisassa pystyin ajattelemaan ja muokkaamaan hyppyä kisan aikana, vaikka tulos ei viäkään ollut kummoinen. Kisan vikassa yrityksessä olin päässyt jo siihen pisteeseen, että siinä tuli flashback halleista. Tuolla idealla se hyppy löyty halleissa. Harmi, että yritykset loppu siihen, enkä päässyt hiomaan ideaa yhtään enempää hyppimällä. Kisan jälkeen soitin valmentajalle ja kerroin, että: "Vihdoinkin minulla on jotain positiivista kerrottavaa!".
Seuraavaksi mennäänkin vielä Tampereen eliittikisoihin 5.9 ja katsotaan sen jälkeen josko pääsis vielä Suomea edustamaan Ruotsi-maaotteluun. :)