Turhautuneisuus, se on ensimmäinen sana, joka pyörii mielessä. Eise hyppy ole lähtenyt sellaiseen lentoon mitä olen toivonut, mutta lisätään nyt vielä-sana.
Ruoveden korkeuskarnevaalikisat menivät loppujen lopuksi ihan kivasti tai oikeastaan paras kisa tähän mennessä, sillä 183:n asti kaikki meni ensimmäisellä ja hulppeasti. Mutta edelleen se 187 oli hilkulla, muttei mennyt.
Tässä video 183:n ylityksestä: https://www.youtube.com/watch?v=yXHUtv4bsZI
Sen jälkeen pidinkin sen reilun parin viikon treenitauon, jossa treenit onnistuivat hyvin. Muun muassa loikkaa testattiin vähän ja lentävällä 4 askeleen vauhdilla meni 5-loikkaa n.40cm pidemmälle kuin Teneriffan leirillä. Että ei kunnon nyt pitäisi ainakaan huonompi olla...
Virtain tähtikisoissa koivet tuntuivat hyviltä ja uhkarohkeasti aloitin 176:sta, eikä siinä mitään ongelmaa. Loppupää ei vaan noussut niin korkealle tuloksellisesti mitä olisi voinut olettaa. Taistelin 182 yli, joka päihitti omissa nimissä olevani kenttäennätyksen sentillä. Mutta edelleen 185 oli liikaa, vaikka jälleen niin lähellä mennä.
Lapinlahden eliittikisoista lähdin hieman ristiriitaisin tuntein. Iloista oli, että vihdoinkin sain Lapinlahden peikon tipautettua harteilta. Siellä oleva alusta, nopea mondo, on aina aiheuttanut minulle hieman enemmän haastetta kuin muut alustat, enkä ole kovin kummoisesti siellä hyppinyt tätä ennen. Mutta nyt sentäs pystyin hyppäämään 184 ja 186:n ensimmäinen yritys oli pohkeiden hipsua vaille valmis mennä jo yli, mutta tosiaan pohkeet toivat riman alas.
Joensuuhun lähdin tarmoa täynnä! Muistelin ennen kisaa, että siellä olen hyppinyt hyvin. Mutta karu totuus iskeytyi päin naamaa kisapaikalla. Joensuunkin alusta on älyttömän nopea ja olen oikeasti saanut aina tehdä kovasti töitä, että olen päässyt hyppyyn mukaan ja sitä kautta se hyvä tulos on tullut. Tällä kertaa Joensuussa oli myös huippu kelit. Tasainen myötäinen tuuli oli koko kisan ajan. Jouduin siirtämään merkkiä 70cm taaksepäin, kun hypyt ajoi koko ajan välimerkeistä yli. Tulin niin kovaa rimalle, että hypyt vaan luikahtivat läpi, enkä kerennyt laittaa yhtään ponnaria eteen, hidas vapari. 182 vikaan yritykseen sain hieman ponnaria tuikattua ja hyppy pikkasen edes lähti, mutta loppujen lopuksi takertui jalkoihin ja rima hyppi pitkin selkää ym. ja täytyypä varmaan sitten pyytää anteeksi rimalta pientä tunteiden purkausta...
Seuraavaksi onkin ne Porin Kalevan kisat. Taidanpa lähteä sinne ilman tulosodotuksia, hyppy joko lähtee pyörimään tai sitten ei. Tässäkin lajissa on niin monta palaa pelissä, jotka pitää loksahtaa kohdilleen ja osaan voi vaikuttaa ja osaan ei. Kropppa kyllä alkaa tuntumaan siltä miltä tähän aikaan vuodesta kuuluukin eli irtonaiselta, hyvältä, mutta katsotaan onko tekniikka samaa mieltä.
Nautitaan Kalevan kisojen tunnelmasta! :)
Ruoveden korkeuskarnevaalikisat menivät loppujen lopuksi ihan kivasti tai oikeastaan paras kisa tähän mennessä, sillä 183:n asti kaikki meni ensimmäisellä ja hulppeasti. Mutta edelleen se 187 oli hilkulla, muttei mennyt.
Tässä video 183:n ylityksestä: https://www.youtube.com/watch?v=yXHUtv4bsZI
Sen jälkeen pidinkin sen reilun parin viikon treenitauon, jossa treenit onnistuivat hyvin. Muun muassa loikkaa testattiin vähän ja lentävällä 4 askeleen vauhdilla meni 5-loikkaa n.40cm pidemmälle kuin Teneriffan leirillä. Että ei kunnon nyt pitäisi ainakaan huonompi olla...
Virtain tähtikisoissa koivet tuntuivat hyviltä ja uhkarohkeasti aloitin 176:sta, eikä siinä mitään ongelmaa. Loppupää ei vaan noussut niin korkealle tuloksellisesti mitä olisi voinut olettaa. Taistelin 182 yli, joka päihitti omissa nimissä olevani kenttäennätyksen sentillä. Mutta edelleen 185 oli liikaa, vaikka jälleen niin lähellä mennä.
Lapinlahden eliittikisoista lähdin hieman ristiriitaisin tuntein. Iloista oli, että vihdoinkin sain Lapinlahden peikon tipautettua harteilta. Siellä oleva alusta, nopea mondo, on aina aiheuttanut minulle hieman enemmän haastetta kuin muut alustat, enkä ole kovin kummoisesti siellä hyppinyt tätä ennen. Mutta nyt sentäs pystyin hyppäämään 184 ja 186:n ensimmäinen yritys oli pohkeiden hipsua vaille valmis mennä jo yli, mutta tosiaan pohkeet toivat riman alas.
Joensuuhun lähdin tarmoa täynnä! Muistelin ennen kisaa, että siellä olen hyppinyt hyvin. Mutta karu totuus iskeytyi päin naamaa kisapaikalla. Joensuunkin alusta on älyttömän nopea ja olen oikeasti saanut aina tehdä kovasti töitä, että olen päässyt hyppyyn mukaan ja sitä kautta se hyvä tulos on tullut. Tällä kertaa Joensuussa oli myös huippu kelit. Tasainen myötäinen tuuli oli koko kisan ajan. Jouduin siirtämään merkkiä 70cm taaksepäin, kun hypyt ajoi koko ajan välimerkeistä yli. Tulin niin kovaa rimalle, että hypyt vaan luikahtivat läpi, enkä kerennyt laittaa yhtään ponnaria eteen, hidas vapari. 182 vikaan yritykseen sain hieman ponnaria tuikattua ja hyppy pikkasen edes lähti, mutta loppujen lopuksi takertui jalkoihin ja rima hyppi pitkin selkää ym. ja täytyypä varmaan sitten pyytää anteeksi rimalta pientä tunteiden purkausta...
Seuraavaksi onkin ne Porin Kalevan kisat. Taidanpa lähteä sinne ilman tulosodotuksia, hyppy joko lähtee pyörimään tai sitten ei. Tässäkin lajissa on niin monta palaa pelissä, jotka pitää loksahtaa kohdilleen ja osaan voi vaikuttaa ja osaan ei. Kropppa kyllä alkaa tuntumaan siltä miltä tähän aikaan vuodesta kuuluukin eli irtonaiselta, hyvältä, mutta katsotaan onko tekniikka samaa mieltä.
Nautitaan Kalevan kisojen tunnelmasta! :)