Eilen sain hallikauden päätökseen. Mutta kuten aika usein, otteluista jää aina jotain hampaankoloon. ;) Sijoitukseni oli neljäs, kuten pari vuotta sitten. Tällä kertaa en yltänyt ennätyspisteisiini.
Kerkesin vetämään viikolla yhden aitatreenin telineistä, jossa sainkin vaihdettua telineet toistepäin ja nyt sain oikeasti työntää ekalle aidalle. Juoksuvoimaa on siis tullut enemmän! Muutenhan aitomistekniikkani ei ehkä ole niin sulavaa, vaan hieman pomppivaa ja enkä ole myöskään nopeimmasta päästä. Jäin tässäkin hieman ennätyksestäni, mutta aika oli ihan ok.
Korkeudessa jäin yli 10cm kauden parhaastani. Lajiin tuli jo Tampereen jälkeen joku henkinen stoppi ja, kun lajia ei tee koko sydämestään, tulos näkyy taululla.
Kuulaakiin sain treenattua viikolla kerran. Olin jopa yllättynyt, kuinka teknisesti hyviä työntöjä sain tehtyä. Ensimmäisellä työnnöllä pääsin jo yli 11m, joka oli oma tavoitteeni tähän kilpailuun. Tosin sekään ei ollut aivan täydellinen työntö, vaan lähti vähän alas. Joten parempaankin pystyisin. Mutta pari seuraava työntöä lipsu sormista ja tätä kirjoittaessa sormet ovatkin hieman hellänä...
Pituudessa halusin oikeasti onnistua. Tämä laji on vähän aina ollut minun otteluissa se laji, missä en ikinä ole saanut nappisuoritusta. Viikon ainoassa tekniikkatreenissä hyppäsin pari kertaa 540. Kisassa eka hyppy osui lankulle, mutta lähti vähän korkeudenomaisesti takakenosta. Seuraavaan pariin hyppyyn juoksin paljon paremmin lankulle, mutta, kun sain allepainettua ponnistuksen niin en päässytkään lankulle. Enkä sitten saanut taululle sitä tulosta, mihin minulla olisi ollut rahkeet. Positiivista oli se, että varmaan ekaa kertaa koskaan pituus tuntui oikeastaan kivalta lajilta.
Viimeiseen lajiin eli 800m päätin, että juoksen alusta asti kovaa ja katson jaksanko maaliin asti. Saatoin kyllä lähteä turhankin lujaa... Ensimmäinen 200m meni 33 sekunttiin. Mutta tässä sen näkee, että on juossut vähän lyhempiä vetoja viimeisinä vuosina. En minä kuitenkaan totaalisesti hyytynyt vaan jaksoin ihan maaliin asti. Ja tulin jopa naisten sarjan ensimmäisenä maaliin, alusta loppuun kärjessä. Tämä oli ihan mukava laji, pääsi vähän irroittelemaan. Korkeudessa, kun ei saa tämän kaltaista hetkellistä uupumusta.
Loppujen lopuksi oikein mukava taas otella pitkästä aikaa... Nyt tekis mieli noitten muittenkin lajien tekniikkaa ihan pikkuriikkisen enemmän treenata, vaikka ihan vaan sillon tällön.
Loppuun täytyy vielä todeta, että viikkoon mahtui vielä urheilun ulkopuolisikin asioita. Koko Jyväskylässä asumiseni ajan seuranani olleelle Napsu-kissalle todettiin vakava sairaus ja kolmen päivän saattohoidon jälkeen se piti päästää perjantaina ikuisen peiton alle. Viikko oli yllättävän vaikea ja haikea.
Ylihuomenna otan viikon loman, lähden Pariisi / Lontoo reissulle, bon voyage!
Kerkesin vetämään viikolla yhden aitatreenin telineistä, jossa sainkin vaihdettua telineet toistepäin ja nyt sain oikeasti työntää ekalle aidalle. Juoksuvoimaa on siis tullut enemmän! Muutenhan aitomistekniikkani ei ehkä ole niin sulavaa, vaan hieman pomppivaa ja enkä ole myöskään nopeimmasta päästä. Jäin tässäkin hieman ennätyksestäni, mutta aika oli ihan ok.
Korkeudessa jäin yli 10cm kauden parhaastani. Lajiin tuli jo Tampereen jälkeen joku henkinen stoppi ja, kun lajia ei tee koko sydämestään, tulos näkyy taululla.
Kuulaakiin sain treenattua viikolla kerran. Olin jopa yllättynyt, kuinka teknisesti hyviä työntöjä sain tehtyä. Ensimmäisellä työnnöllä pääsin jo yli 11m, joka oli oma tavoitteeni tähän kilpailuun. Tosin sekään ei ollut aivan täydellinen työntö, vaan lähti vähän alas. Joten parempaankin pystyisin. Mutta pari seuraava työntöä lipsu sormista ja tätä kirjoittaessa sormet ovatkin hieman hellänä...
Pituudessa halusin oikeasti onnistua. Tämä laji on vähän aina ollut minun otteluissa se laji, missä en ikinä ole saanut nappisuoritusta. Viikon ainoassa tekniikkatreenissä hyppäsin pari kertaa 540. Kisassa eka hyppy osui lankulle, mutta lähti vähän korkeudenomaisesti takakenosta. Seuraavaan pariin hyppyyn juoksin paljon paremmin lankulle, mutta, kun sain allepainettua ponnistuksen niin en päässytkään lankulle. Enkä sitten saanut taululle sitä tulosta, mihin minulla olisi ollut rahkeet. Positiivista oli se, että varmaan ekaa kertaa koskaan pituus tuntui oikeastaan kivalta lajilta.
Viimeiseen lajiin eli 800m päätin, että juoksen alusta asti kovaa ja katson jaksanko maaliin asti. Saatoin kyllä lähteä turhankin lujaa... Ensimmäinen 200m meni 33 sekunttiin. Mutta tässä sen näkee, että on juossut vähän lyhempiä vetoja viimeisinä vuosina. En minä kuitenkaan totaalisesti hyytynyt vaan jaksoin ihan maaliin asti. Ja tulin jopa naisten sarjan ensimmäisenä maaliin, alusta loppuun kärjessä. Tämä oli ihan mukava laji, pääsi vähän irroittelemaan. Korkeudessa, kun ei saa tämän kaltaista hetkellistä uupumusta.
Loppujen lopuksi oikein mukava taas otella pitkästä aikaa... Nyt tekis mieli noitten muittenkin lajien tekniikkaa ihan pikkuriikkisen enemmän treenata, vaikka ihan vaan sillon tällön.
Loppuun täytyy vielä todeta, että viikkoon mahtui vielä urheilun ulkopuolisikin asioita. Koko Jyväskylässä asumiseni ajan seuranani olleelle Napsu-kissalle todettiin vakava sairaus ja kolmen päivän saattohoidon jälkeen se piti päästää perjantaina ikuisen peiton alle. Viikko oli yllättävän vaikea ja haikea.
Ylihuomenna otan viikon loman, lähden Pariisi / Lontoo reissulle, bon voyage!