Minun piti avata hallikauteni jo 1.2 Jyväskylässä, mutta sitten iski vatsatauti pari yötä ennen ja ajoi minut sohvan nurkkaan, korkeushyppypatjan sijasta.
Hyppääjänä olen sellainen, että haen kisojen kautta lopullisen tekniikan hypätä korkeita korkeuksia. Treeneissä saatan hyppiä jopa 10cm alempiakin korkeuksia kuin kisassa. Tästä syystä ensimmäisen kisan poisjäänti ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto.
Pääsin kuitenkin viivalle seuraavana viikonloppuna Jyväskylän Indoor Gamesiin, joka oli karsinta Norjassa järjestettyyn hallimaaotteluun. Sain pinnistettyä tarvittavan tuloksen kisassa, joka oli 180 ja antoi jaetun kakkossijan, jonka johdosta minua ehdotettiin edustamaan Norjaan. Tässä vaiheessa hyppy tuntui vielä huonolta, lopusta puuttuivat vaihteet. Seuraavalla viikolla haettiin lisää terävyyttä.
Syntymäpäiväni minä vietin matkustaen Norjaan, nykyäänhän ikä on vaan numeroita. ;) Norjan kisa oli jo välähdyksiä paremmasta. Tulos oli 183, tästä palkintona kolmas sijoitus. Silti minusta tuntui, että jotain hypystä puuttui vielä, loppu tökki. Viikko ennen SM-kisoja meni mielikuvaharjoitteita tehden ja keskittyen yhteen tekniikka treeniin, jossa palikat oli saatava kohdilleen. Onneksi saimme valmentajan kanssa helposti yhteisen näkemyksen siitä mitä hain vielä hypyltä ja tämän tärkeän tekniikkatreenin kaksi viimeistä hyppyä olivat sitä mitä halusin. Luottavaisin mielin kohti Tamperetta?!
Tampereelle lähdettäessä tiesin, että minun pitää vain keskittyä tekniikkaan, tulos tulee sitä kautta. Kisassa pystyin parantamaan tekniikkaani hyppy hypyltä. Kisa ratkesi, kun pääsin ainoana 185 yli. Tämän jälkeen olisin voinut nostaa suoraan EM-rajaan, joka oli 189. Mutta minulla oli tunne, että tarviin vielä yhden ns.harjoittelukorkeuden, jossa saan viimeisen tekniikkapalasen kohilleen. Korkeus, jonka ylitin seuraavaksi oli 187, uusi ennätykseni, joka menee myös ohi ulkoratojen ennätyksestä. Halusin kovasti ylittää 189, josta toinen yritys oli paras, lähellä mennä. Mutta EM-kisojen aika ei ollut vielä minulle. Kisan jälkeen en osannut oikein edes iloita Suomen mestaruudesta enkä ennätyksestä. Mutta tätä kirjoittaessa ne maistuvat jo ihan hyviltä. :)
Sain vielä yhden tilaisuuden yrittää EM-rajaa, ulkopuolisena nuorten SM-kisoissa Turussa. Viikolla valmistavat treenit olivat menneet hyvin, teknisesti ehkä jopa paremmin kuin ennen Tamperetta. Mutta jotain häikkää kropassa oli, koko viikon väsytti erityisen paljon. Samalla viikolla sain myös päätökseen Hyvinvointipalvelujen yrittäjyys-koulutuksen. Turun kisasta ei jäänyt kuin hallikauden pohjanoteeraus käteen. Mutta, jos jossain nyt piti epäonnistumisen tulla, niin kyllä tuo varmasti paras kisa siihen oli.
Vielä en kuitenkaan laita pillejä pussiin näistä halleista. Lähden moniottelemaan tulevana viikonloppuna Helsinkiin SM-kisoihin. :) Joka kilpailukausi ottelut käyvät mielessä ja, jos niihin vaan on mahdollisuus terveyden ja aikataulujen puolesta osallistua, niin sinne mennään, verestää "vanhoja" taitoja, ilon kautta!
Hyppääjänä olen sellainen, että haen kisojen kautta lopullisen tekniikan hypätä korkeita korkeuksia. Treeneissä saatan hyppiä jopa 10cm alempiakin korkeuksia kuin kisassa. Tästä syystä ensimmäisen kisan poisjäänti ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto.
Pääsin kuitenkin viivalle seuraavana viikonloppuna Jyväskylän Indoor Gamesiin, joka oli karsinta Norjassa järjestettyyn hallimaaotteluun. Sain pinnistettyä tarvittavan tuloksen kisassa, joka oli 180 ja antoi jaetun kakkossijan, jonka johdosta minua ehdotettiin edustamaan Norjaan. Tässä vaiheessa hyppy tuntui vielä huonolta, lopusta puuttuivat vaihteet. Seuraavalla viikolla haettiin lisää terävyyttä.
Syntymäpäiväni minä vietin matkustaen Norjaan, nykyäänhän ikä on vaan numeroita. ;) Norjan kisa oli jo välähdyksiä paremmasta. Tulos oli 183, tästä palkintona kolmas sijoitus. Silti minusta tuntui, että jotain hypystä puuttui vielä, loppu tökki. Viikko ennen SM-kisoja meni mielikuvaharjoitteita tehden ja keskittyen yhteen tekniikka treeniin, jossa palikat oli saatava kohdilleen. Onneksi saimme valmentajan kanssa helposti yhteisen näkemyksen siitä mitä hain vielä hypyltä ja tämän tärkeän tekniikkatreenin kaksi viimeistä hyppyä olivat sitä mitä halusin. Luottavaisin mielin kohti Tamperetta?!
Tampereelle lähdettäessä tiesin, että minun pitää vain keskittyä tekniikkaan, tulos tulee sitä kautta. Kisassa pystyin parantamaan tekniikkaani hyppy hypyltä. Kisa ratkesi, kun pääsin ainoana 185 yli. Tämän jälkeen olisin voinut nostaa suoraan EM-rajaan, joka oli 189. Mutta minulla oli tunne, että tarviin vielä yhden ns.harjoittelukorkeuden, jossa saan viimeisen tekniikkapalasen kohilleen. Korkeus, jonka ylitin seuraavaksi oli 187, uusi ennätykseni, joka menee myös ohi ulkoratojen ennätyksestä. Halusin kovasti ylittää 189, josta toinen yritys oli paras, lähellä mennä. Mutta EM-kisojen aika ei ollut vielä minulle. Kisan jälkeen en osannut oikein edes iloita Suomen mestaruudesta enkä ennätyksestä. Mutta tätä kirjoittaessa ne maistuvat jo ihan hyviltä. :)
Sain vielä yhden tilaisuuden yrittää EM-rajaa, ulkopuolisena nuorten SM-kisoissa Turussa. Viikolla valmistavat treenit olivat menneet hyvin, teknisesti ehkä jopa paremmin kuin ennen Tamperetta. Mutta jotain häikkää kropassa oli, koko viikon väsytti erityisen paljon. Samalla viikolla sain myös päätökseen Hyvinvointipalvelujen yrittäjyys-koulutuksen. Turun kisasta ei jäänyt kuin hallikauden pohjanoteeraus käteen. Mutta, jos jossain nyt piti epäonnistumisen tulla, niin kyllä tuo varmasti paras kisa siihen oli.
Vielä en kuitenkaan laita pillejä pussiin näistä halleista. Lähden moniottelemaan tulevana viikonloppuna Helsinkiin SM-kisoihin. :) Joka kilpailukausi ottelut käyvät mielessä ja, jos niihin vaan on mahdollisuus terveyden ja aikataulujen puolesta osallistua, niin sinne mennään, verestää "vanhoja" taitoja, ilon kautta!