Tällä hetkellä paranemaan päin. :) En ollut SM-kisojen viivalla, koska loukkasin ponnistavan jalan varpaan jännettä saman viikon keskiviikkona viimeistely treenissä. Jänne tulehtui, eikä antanut tehdä kaarrejuoksua. Veikkaan vaivan antaneen ensioireensa jo joulukuussa, mutta tähän asti se ei ollut haitannut. Kaupan päälle sain vielä eilen noroviruksen, joten nyt onkin ihan hyvät syyt vähän levätä. :)
Harjoittelut Jaakko Vainikaisen kanssa sujuivat syksyllä ihan hyvin. Ainoan pidemmän reilun viikon tauon aiheutti nesteturvotus välikorvassa, joka aiheutti tinnitystä, kiertohuimausta ja hetkellistä kuulonalentumista. Asia saatiin kuitenkin kuntoon kortisonihoidolla. Yritämme ajaa paria tekniikkamuutosta hyppyyn, joka aika ajoin näyttäytyykin positiivisesti hypyssä. Ehkä hallikausi jäi vähän lyhyeksi, enkä saanut mitattua kaikkea ulos. Olen kuitenkin jokatapauksessa tykännyt Jaakon treeneistä ja mielestäni ne sopivat minulle hyvin. Olen saanut myös sopivassa määrin vaikuttaa harjoitteluni sisältöön, joka on pitänyt mielen virkeänä. :) Esimerkiksi pitämällä salibandyn mukana harjoittelussa.
Kevään suunnitelmat jatkuvat sillä, että yritän tervehtyä ja koittaa päästä 5.3 olevaan salibandyturnaukseen, kunhan jalka antaa juosta tai ainakin kannustamaan. Näin ollen en lähde SM-ottelemaan, niinkuin minulla oli aluksi suunnitelmissa. Sen jälkeen harjoittelut jatkuvat ja pelienkin merkeissä vielä yhden viikonlopun verran. En lähde nyt keväällä ulkomaille harjoittelemaan, täysin taloudellista syistä.
Tyngästä hallikaudesta jäi kuitenkin siinä määrin hyvä mieli, että pystyin hyppäämään 180 ja enempäänkin olisi ollut varaa. Ja pääsin pitkästä aikaa edustamaan Suomea hallimaaotteluun. :) Joka ei kyllä kisallisesti mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä vaparin lähentäjä oli krampissa kisan aikana. Onneksi silti pystyin rutiinisuoritukseen.
Hieman surkuhupaisalta tämä postaus kuulostaa, mutta iloisin mielin eteenpäin. :)
Harjoittelut Jaakko Vainikaisen kanssa sujuivat syksyllä ihan hyvin. Ainoan pidemmän reilun viikon tauon aiheutti nesteturvotus välikorvassa, joka aiheutti tinnitystä, kiertohuimausta ja hetkellistä kuulonalentumista. Asia saatiin kuitenkin kuntoon kortisonihoidolla. Yritämme ajaa paria tekniikkamuutosta hyppyyn, joka aika ajoin näyttäytyykin positiivisesti hypyssä. Ehkä hallikausi jäi vähän lyhyeksi, enkä saanut mitattua kaikkea ulos. Olen kuitenkin jokatapauksessa tykännyt Jaakon treeneistä ja mielestäni ne sopivat minulle hyvin. Olen saanut myös sopivassa määrin vaikuttaa harjoitteluni sisältöön, joka on pitänyt mielen virkeänä. :) Esimerkiksi pitämällä salibandyn mukana harjoittelussa.
Kevään suunnitelmat jatkuvat sillä, että yritän tervehtyä ja koittaa päästä 5.3 olevaan salibandyturnaukseen, kunhan jalka antaa juosta tai ainakin kannustamaan. Näin ollen en lähde SM-ottelemaan, niinkuin minulla oli aluksi suunnitelmissa. Sen jälkeen harjoittelut jatkuvat ja pelienkin merkeissä vielä yhden viikonlopun verran. En lähde nyt keväällä ulkomaille harjoittelemaan, täysin taloudellista syistä.
Tyngästä hallikaudesta jäi kuitenkin siinä määrin hyvä mieli, että pystyin hyppäämään 180 ja enempäänkin olisi ollut varaa. Ja pääsin pitkästä aikaa edustamaan Suomea hallimaaotteluun. :) Joka ei kyllä kisallisesti mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä vaparin lähentäjä oli krampissa kisan aikana. Onneksi silti pystyin rutiinisuoritukseen.
Hieman surkuhupaisalta tämä postaus kuulostaa, mutta iloisin mielin eteenpäin. :)