Hallikausi meni jo ja kesäkin jo puolessa välissä. Palatakseni sen verran hallikauteen, että sehän meni ihan hyvin. Hieman sairastin ennen kilpailukautta, mutta ehkä se herkisti sopivasti. Pääsin edustamaan Suomea maaotteluun Ruotsiin, jossa hyppäsin hallikauden parhaani 183 ja pitkästä aikaa pääsin yrittämään ennätyskorkeuksia hipovaa tulosta 186. SM-kisoissa ponnistin pronssia.

Salibandykin rullasi oivasti kauden tärkeimmissä peleissä. Otimme kolme voittoa kolmosdivarin ylemmässä jatkoturnauksessa ja suuntasimme 2.divisioonan karsintaturnaukseen. Jännittävien vaiheiden jälkeen pääsimme kahden parhaan joukkoon ja nousu 2.divisioonan olisi suotu meille. Omat tehot oli 1+1 ja toisessa turnauksessa 3+1. Päätimme kuitenkin kesän kynnyksellä olla ottamatta paikkaa vastaan joukkueen pelaaja muutoksien ym. takia ja joukkueeni jatkaa ensi kaudella 3.divarissa.

Kevään reenailut sujuivat totuttuun malliin kotisuomessa. Hieman taas sairastin. Lääkärin mukaan spaa työympäristönä on oiva paikka pöpöille ja näköjään olen oikein imuri niiden suhteen. Testejäkin tehtiin toukokuussa ja loikassa tuli jopa yksi kaikkien aikojen ennätys!

Kesäkausi lähti käyntiin hieman viileissä olosuhteissa, kun kolmen kisan keskilämpötila oli +10. Virtain korkeuskarnevaaleille oli inasen lämpimämpi, mutta kylmä pohjoistuuli. Tulokset on siinä 175-179 välissä. Joensuun motonet gp:ssä olikin loistavat olosuhteet pienestä sateenuhasta huolimatta. Oma hyppy ei vieläkään lähtenyt ihan jengoilleen, vire oli jo kuitenkin hyvä.

Jyväskylän Kalevan kisoihin on pari viikkoa aikaa niin yritetään sinne saada hyppy teknisesti kohilleen. Kisoissa onkin iha oma tunteensa, kerta vuonna 2006 osallistuin ensimmäisen kerran Kalevan kisoihin juurikin Jyväskylässä, tällöin tosin 7-ottelu oli lajina.

​
Lennä, lennä leppäkerttu!

Tässähän alkaisi kilpailukausi puskemaan päälle. :)

Hieman oli jälleen haastava toukokuu, kun väsymys iski päälle ja jälleen vanha vaiva rupesi vaivaamaan, kun tehoja nostettiin. Kantaluun ja akilleksen väli tulehtui ja aiheutti myös tiltin pohkeeseen sekä jalkaterään. Vähän aikaa piti olla taas ponnistuskiellossa, mutta nyt jalka alkaa olla normalisoitunut. Mutta sitten sairastin vielä vattataudin ja viimestään tässä vaiheessa piti jättää Lahden eliittikisat väliin ja suunnata katse Kuortaneelle tulevaan viikonloppuun.

Melkosen vähän olen päässyt hyppäämään itse tekniikkatreenejä nyt keväällä erinäisistä syistä, joka varmasti näkyy ensimmäisissä kilpailuissa. Fyysisesti kunto kyllä kasvoi kohisten kevään aikana siitä esimerkkinä paikaltaan 30m liikahti samaan kuin ennätys, joka oli vuodelta 2012. Muutenkin kelkkatesteissä testiin kaikkien aikojen enkat. Kuulanheitoissa paukutettiin enkat: JVE 16.20m ja PYT 17.90, joka parani melki puoli metriä. Muutkin testit oli ihan säpäkkää menoa. :)

Salibandykaudenkin sain päätökseen ja minut valittiin joukkueen kehittyneimmäksi pelaajaksi. :) Että eiköhän tämäkin laji jatku sitten syksyllä taas. :)

Yritän käydä kilpailuissa maltilla tänä kesänä, että en olisi ihan puhki töiden ja matkustamisen kanssa. Inasen, jos ois vapaa-aikaakin ja tavoitteena keritä nauttimaan kesästä ja kilpailuista. :) Muutenkin elämässä kaikki hyvin tällä hetkellä, toivottavasti pysyisi terveenä ja voisi ilahduttaa seuraajia positiivisillä suorituksilla. :)

Aurinkoa kesään!

Tällä hetkellä paranemaan päin. :) En ollut SM-kisojen viivalla, koska loukkasin ponnistavan jalan varpaan jännettä saman viikon keskiviikkona viimeistely treenissä. Jänne tulehtui, eikä antanut tehdä kaarrejuoksua. Veikkaan vaivan antaneen ensioireensa jo joulukuussa, mutta tähän asti se ei ollut haitannut. Kaupan päälle sain vielä eilen noroviruksen, joten nyt onkin ihan hyvät syyt vähän levätä. :)

Harjoittelut Jaakko Vainikaisen kanssa sujuivat syksyllä ihan hyvin. Ainoan pidemmän reilun viikon tauon aiheutti nesteturvotus välikorvassa, joka aiheutti tinnitystä, kiertohuimausta ja hetkellistä kuulonalentumista. Asia saatiin kuitenkin kuntoon kortisonihoidolla. Yritämme ajaa paria tekniikkamuutosta hyppyyn, joka aika ajoin näyttäytyykin positiivisesti hypyssä. Ehkä hallikausi jäi vähän lyhyeksi, enkä saanut mitattua kaikkea ulos. Olen kuitenkin jokatapauksessa tykännyt Jaakon treeneistä ja mielestäni ne sopivat minulle hyvin. Olen saanut myös sopivassa määrin vaikuttaa harjoitteluni sisältöön, joka on pitänyt mielen virkeänä. :) Esimerkiksi pitämällä salibandyn mukana harjoittelussa.

Kevään suunnitelmat jatkuvat sillä, että yritän tervehtyä ja koittaa päästä 5.3 olevaan salibandyturnaukseen, kunhan jalka antaa juosta tai ainakin kannustamaan. Näin ollen en lähde SM-ottelemaan, niinkuin minulla oli aluksi suunnitelmissa. Sen jälkeen harjoittelut jatkuvat ja pelienkin merkeissä vielä yhden viikonlopun verran. En lähde nyt keväällä ulkomaille harjoittelemaan, täysin taloudellista syistä.

Tyngästä hallikaudesta jäi kuitenkin siinä määrin hyvä mieli, että pystyin hyppäämään 180 ja enempäänkin olisi ollut varaa. Ja pääsin pitkästä aikaa edustamaan Suomea hallimaaotteluun. :) Joka ei kyllä kisallisesti mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä vaparin lähentäjä oli krampissa kisan aikana. Onneksi silti pystyin rutiinisuoritukseen.

Hieman surkuhupaisalta tämä postaus kuulostaa, mutta iloisin mielin eteenpäin. :)

​

Heippa kaikille!

Hieman harvakseltaan päivittelen tänne, mutta kesähän meni tuossa ajaessa kisasta toiseen. Töistä sain upeasti vapaata aina tarvittaessa, että kiitos siitä työnantajalle ja työkavereille. Kiitos myöskin yhteistyökumppaneille! Tuloksellisesti tuli yksi hyvä kisa, Keuruun Juhannuskisat, jossa hyppäsin 184. Muuten hypyssä oli vikana hidas vapari tai sitten ponnarin polvi petti ponnistuksessa. Kaikesta huolimatta hain Kalevan kisoista sen mihin pystyin eli pronssisen mitalin ja tänä vuonna mitali tuntui hyvältä. :)

Loppukesä ei mennyt aivan suunnitellusti, koska viikko ennen maaottelukarsintaa venäytin vaparin lonkan hermon kinkkareenissä. Selvitellessä tätä vaivaa kävi myös ilmi, että vasemman jalan takareidessä oli kiinnikkeitä. Ilmankos jalka oli tuntunut kireämmältä. Veikkaanpa, että tämä on ollut osasyyllinen vaparin hitauteen koko kesän, koska näin ollen ajoitukset eivät osu aivan kohilleen hyppyyn lähettäessä. Nämä vaivat romuttivat sitten maaottelupaikasta haaveilun.

Pidin nyt reilun tauon yleisurheilusta. Aloitin tuossa viime sunnuntaina harjoittelun. Harjoittelussa on tapahtunut muutoksia myöskin valmentajan osalta, nykyään minua valmentaa Kuopiossa vaikuttava Jaakko Vainikainen. Tämä helpottaa päivittäistä valmennusta, että edes osan treeneistä kerkiää valmentajan silmien alla tekemään. Vainikaisella on myös muita valmennettavia joiden kanssa pääsee ryhmäharjoittelemaan. Katsotaan mitä tämä kombo tuo tullessaan!

Olen myös aloittanut aktiivisemman salibandyn pelaamisen. Kuulun nyt Welhojen 2-joukkueeseen, joka on ottanut tälläisen raakileen avoimesti vastaan. Pyrin tällä hetkellä käymään heidän treeneissään kerran viikossa ja turnauksissa, riippuen miten työt ja muut menot antavat periksi. On hieno tunne, kun oppii uutta ja kehityksen voi huomata itsekkin. :)

Värikästä ja kirpsakkaa syksyn jatkoa!

Pitkästä aikaa hei!

Jos kukaan on pohtinut, että mitä ihmettä olen puuhaillut koko kevään, niin nyt avaan salaisen arkkuni. :)

Ensinnäkin tämä minun taukoni itse treeneistä kesti noin viikon, jolloin taisin silti käydä hiihtämässä ja retkiluistelemassa, liikunta on kivaa. Minulla tulehtui beroneusjänne tuosta ponnistavasta jalasta tammikuussa, joka hyvinkin paljon edesauttoi tauon pitämistä. Tämän viikon aikana kuitenkin kerkisin hakemaan Tahkospaahan töihin. Heillä oli uinninvalvojan/ liikunnanohjaajan paikka auki ja he ottivat minut sinne. Aloitinkin työt melkein samantien siellä, kuumimmille sesonkiviikoille eli hiihtolomille. Olin kuitenkin päättänyt, että voinhan käydä vetämässä SM-moniottelut halleissa, jos jalka vaan antaa myöten. Treenasin uuden työn ohella kauheessa prässissä, että jälkeenpäin voi vaan taas ihmetellä kuinka oikein edes selvisin tästä kaikesta. Mutta kampesin itteni otteluiden viivalle ja kotiin toin ensimmäisen aikuisten ottelumitalin, pronssisen. Itse urheilusuorituksissa näkyi tasainen puurtaminen, eikä terävyyttä oikein ollut. Olimme myös harjoittelusta karsineet kaikki kaarteessa tehtävät tai vinosta tulevat ponnistukset, että jänne saisi parantua kunnolla. Toisin sanoen en oikeastaan hypännyt korkeutta ennen otteluita.

Tämän ponnistuksen jälkeen oli vielä yksi sesonki töissä, pääsiäinen. Samantien sen jälkeen olin viikon kipeänä, lämpöä piti yllä eli pakko lepoa. Mutta tekipä hyvää nukkua päivät pitkät! Sit siinä olikin vain viikko kotimaassa ja lähdin sitten Teneriffan leirille. Leirille ei ollut henkilökohtaisia suuria odotuksia, koska harjoituskausi oli ollut hyvin erilainen. Mutta se kolme viikkoa siellä meni käsittämättömän hyvin, treenit parani kokoajan ja terävyys nousi kohisten. Pystyin tekemään kaikki suunnitellut treenit ja inasen kovemmin jonkun jopa mitä oli tarkoitus.

Teneltä tulin toukokuun alkuun suoraan töihin huoltoviikoille, jossa sai tehdä fyysistä työtä. Ainakaan ei tullut leirin jälkeen hätäiltyä liian tehollisia treenejä.

Eilen eli 7.6 kävin avaamassa kauteni Mikkelissä. Kisassa tuli hyvin vähän hyppyi, yhteensä neljä eli ei aivan kerinnyt vauhtiin saatika korjaan hyppyjä kisan aikana. Olen hypännyt melko vähän tekniikkaa nyt, Tenellä hypimme enemmän ja sitä ennen oli otteluissa hypätyt hypyt. Kyllähän se näkyi hypyssä, loppu purki täysin ohi. Mutta testeissä toukokuussa, mattotesteissä pystyin tekemään minulle nopeita kontakteja, en ole vuosiin pystynyt tekemään noin nopeita. Ja kaiken lisäksi olen terve nyt, jänne ei tunnu hypätessä. :)

Tästä pitää lähtee rakentamaan itseluottamusta, että hyppy kantaa, koska fyysisesti sille ei ole mitään estettä.

​Heippa lukijat! :)

Monen asian summana olen päättänyt pitää määrittelemättömän mittaisen tauon korkeushypystä, sen sanominen ääneenkin helpottaa jo kummasti oloa. :)

​Palataan!

Syksy on taputeltu, hiljasta on ollut blogissa, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä korjata tilannetta. :)

Syksyn treenit ovat menneet melkein totuttuun tapaan. Paitsi, treenikauden alussa kävin lääkärillä toteamassa, että vasemmankin kantaluun ja akilleksen välissä on tulehtunut limapussi eli bursa. Kun oikeassa jalassa se on vaivannut jo ainakin vuoden päivät. Asiaan ei ole mitään poppakonstia, jolla saisin ne kuriin, muutakuin huoltavat toimenpiteet (kylmä, laser-hoito, kantaluun teippaus tarvittaessa, lihashuolto/ fysioterapia). Välineet kuntoon, joka tarkoittaa, että nykyään käytän pikajuoksupiikkaria vaparin jalassa, joka ei paina bursaa. Sekä kaikissa kengissä tulee olla hyvä kantakoroke. Harjoittelussa karsimme hieman liikkeitä pois, jotka ärsyttävät juurikin näitä kohtia jaloissa, kuten aitahypyt. Eli keskitymme nyt vain oleelliseen. Lekuri käynnin jälkeen bursat ovatkin pysyneet yllättävän hyvin kurissa ja rauhoittuneet. :)

Kolme kotimaan leiriä täällä tutussa Jyväskylässä on mahtunut syksyyn. Valitettavasti toisen leirin vietin kuumeessa. Syksyllä oli monta viikkoa kestänyt flunssan tapainen kuumeeton jakso, jossa vain nenä oli välillä tukossa ja vuoti, treenejä tämä ei häirinnyt. Silti onneksi se vihdoinkin puhkesi sitten toisella leirillä ja nyt henki kulkee taas normaalisti. :)

Meillä korkeushyppääjättärille on tarjottu mm. kehonkoostumusmittaus (DXA) nyt syksyllä, sillä yksi hyppääjämme tekee kandia aiheesta: Kilpailuihin valmistavan kauden vaikutukset kehonkoostumukseen, suorituskykyyn ja hormonipitoisuuksiin naiskorkeushyppääjillä. Olen käynyt samanlaisessa tutkimuksessa 7,9 vuotta sitten. Arvot olivat parantuneet ja, kun kehonkoostumuksesta on kyse, niin esimerkkinä voin sanoa, että mm. rasvat olivat pudonneet 5,8 %-yksikköä.

Itse lajipaikalla tekeminen on ollut ihan hyvää, teknisesti pystyn toistamaan asioita, joita oivalsin viime keväänä ja kesän lopussa, vaikka tietenkään tekeminen ei ole vielä ns. herkkää. Pikajuoksupiikkari on tuonut hieman keveyttä myös vaparin toimintaan ja mikä tärkeintä, ajatuksissa se jalka on nykyään pirun nopea rimalla. ;)

Kilpailukausi alkaa näillä näkymin viimeistään 2.2 Jyväskylän Indoor Gameseillä, joka on samalla katsastuskilpailu 13-14.2 käytävään hallimaaotteluun Växjöön.


Huippua vuotta jokaiselle oman elämänsä sankarille!

Näin syksyllä aina kerätään kauden risut ja ruusut kasalle. Ensinnäkin haluan kiittää tukijoitani, pääsponsori Motonettia, lihashuollosta huolen pitävää Fysio Centeriä sekä seurani Vilppulan Veikkojen koti/ lähikuntien paikallisia yrityksiä, jotka ovat olleet tukemassa:

Paperplast Oy
Pohjois-Hämeen Puhelin Oy
Sportia Keuruu
Kinnaskoski Oy
Autosähkö Veljekset Selänpää
Jita Oy

Ilman heitä olisi jälleen jäänyt mm. huippu hyvä kevään Teneriffan leiri käymättä, valmentajan palkka maksamatta ja varusteetkin olisivat olleet hieman vinksin ja vonksin.

Kortensa kekoon kantoi myös Keski-Suomen urheiluakatemia, joka tarjosi fysioterapia palvelua mikä olikin yksi avain onneen varsinkin hallikauden kynnyksellä. Henkisestä puolesta vastasi Mind Zone.

Ja suurin kiitos tietenkin valmentajalleni Juha Isolehdolle, joka laittoi jälleen kaikkensa peliin kauden aikana ja jatkamme entistä motivoituneempina kohti uutta kautta ja Amsterdamin EM-kisoja sekä Rion Olympiaunelmaa. Tässä hänen Youtube-kavavansa, josta löytyy muun muassa viime viikkojen harjoituksista kuvattuja mielenkiintoisia ja opettavaisia videoita. :)

Miten se kausi sitten päättyikään? Maaottelu katsastuksessa Tampereen eliittikisoissa hyppäsin voittoon tuloksella 182 ja Ruotsissa maaottelussa meni 183 sekä ryöväsin Suomelle yhden pisteen ruotsin tehokolmikolta, kun paperilla pisteet piti mennä suvereenisti naapurimaalle. Eli ihan hyvä kauden lopetus loppujen lopuksi. :) Ja suomen naiset VOITT!!!

Analysoimme kautta sen verran, että toukokuun huippuvire ja terävyys katosi Suomen kylmiin keleihin, vaikka valonpilkahduksia oli mm. Keuruun kesäkisoissa juhannuksena, kun 188 oli kääntyä ja Ruoveden korkeuskarnevaaleilla kesäkuun lopussa, kun 187 oli kääntyä. Kesän paras tulos jäi 184, mutta onneksi hallissa meni 187. Ja mikä parasta, tiedän olevani nyt syksyllä hyvässä kunnossa, muun muassa viime viikonlopun leirillä kelkkatesteissä kelkka liikahti lähes yhtä kovaa kuin toukokuun lopulla. Ja, kun se tulos ei nyt oikein tullut ulos tänä kesänä, niin ehkäpä se kypsyy ensi kesäksi tai jo halleihin!

Toki myös tämä psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus vaikutti hieman kesän menoon. Jonka olen saanut parempaan hallintaan. :) Huippu-urheilun rinnalle on tullut tasapainottamaan menoa JKU:n aikuisyleisurheilun ohjaukset ja olen nykyään töissä 4H-yhdistyksellä. :) Teen myös Personal Trainerin töitä tarpeen mukaan. Sekä pari uutta harrastustakin on saattanut löytyä!

Tästä on hyvä jatkaa!

Tovi on taas vierähtänyt, mutta nyt alkaa olla sellainen tunne, että voisi tännekkin vähän päivitellä kuulumisia.

Kesä on ollut melkoista syöksykierrettä alas, mutta vihdoinkin minun elämäni vuoristoradan vaunu alkaa jälleen nousemaan sieltä matalimmasta kohdasta . :)

Kalevan kisoista tuli haettua hopea mitali tuohon olkkarin hyllyn päälle. Kisoista ei ole hirveästi mitään analysoitavaa. Karsinta oli helpoin missä olen koskaan ollut, sillä tulos 165 riitti finaaliin ja oikeastaan valitettavasti minua ei edes jännittänyt ennen karsintaa. Finaalissa kaikki kolme mitalinaista hyppäsivät saman tuloksen eli 182, pudotukset sitten ratkaisi sijoituksen. Muistaakseni minulla oli ihan hyviä yrityksiä seuraavasta korkeudestakin. Yritin kovasti saada oikean fiiliksen kisaan, mutta sitä on hyvin vaikea pakottaa, jos yleinen mieliala on pakkasen puolella.

Kävin vielä heti Porin jälkeen hakkaamassa päätä rimaan Orimattilassa, kerta se olisi ollut ensimmäinen kisa, jossa olisi päässyt hyppäämään yli 20' asteen lämmössä. Mutta ne oli hyvin turhat 500km, yksin siellä hyppelin.

Tämän jälkeen olikin taas hieman treenitaukoa. Kesän aikana se on ollut jännää, että treenit kyllä maistuu, mutta korkeuskisat tökkii.

Samalla viikolla, kun Kauhajoen tähtikisat (22.8) olivat, tuli ensimmäinen valonpilkahdus hyppyyn tekniikkatreenissä. Sain riman päällä hypyn vientiin samaa tunnetta kuin Tenellä oli. Tästä syystä lähdinkin hieman liian optimistisesti Kauhajoelle, jossa oli huippu lämpö/ myötäinen. Eihän se automaattisesti kisahyppyyn siirtynyt, kun edelleen loppurytmi oli kateissa.

Kisan jälkeen sain loistoidean mennä kisamaan Vilppulaan kotikisoihin (26.8), lajeiksi valikoitui kuula ja 1500m. Ensimmäistä kertaa koko kesänä minulla oli hauskaa kisoissa. Kuulan verkkatyönnöissä lipsahti pitkä siivu, mutta kisassa tulos jäi 10.90. Hoitelin siinä samalla tulostaulua kisan aikana, joka aiheutti pientä lisähaastetta keskittymiseen, mutten halunnut ottaa liian vakavasti. Jäi tuo tulos sen verran harmittamaan, että nakkelin kisan päälle vielä muutaman työnnön ja sitten taas lipsahti hyvä, se mitattiin ja tulos oli 11.64. Itse olen tyytyväinen, vaikkei tulos viralliseksi ikinä pääsekkään. 1500m:lle sain hyvän sopivan jännityksen ennen kisaa, sellaisen mitä olen kaivannut korkeuteenkin. Lähdin rohkeasti tavoittelemaan ennätystä, luonnollisesti. Olen vuonna 2001 juossut tuon matkan aikaan 5.15.13 ja vieläpä samalla kentällä! Laskeskelin kierrosajat ja kirjoitin ne käteeni, jotta voin seurata vauhtia koko kisan ajan. Eka 300m meni aika tavoite aikaan, sitten himmasin ehkä vähän liikaakin, koska en missään nimessä halunnut juosta alkua liian lujaa etten hyydy ennen maalia. Talvella halliotteluissa juoksin 800m:llä ekan kierroksen hieman liian lujaa, en halunnut toistaa samaa virhettä. Maltillisen tokan kiekan jälkeen pystyin kiristämään tai ainakin pitämään vauhdin ja saavuin maaliin ajassa 5.20.50! Olin tyytyväinen. :) Ja hapotti, oli verenmaku suussa ja ensimmäistä kertaa ikinä kestävyystreenin jälkeen minulle tuli huono olo!

Kävin vielä tuon jälkeen samalla viikolla Hämeenlinnassa tähtikisoissa lauantaina. Aamuverkassa hymyilytti, aurinkokin paistoi melkein siniseltä taivaalta. Samalla huomasin, että sellainen ahdistava lukko oli kadonnut rintakehästä, korkeuskisaan meneminen ei enää ahdistanut. Pitihän minun vielä kuvainnollisesti avata tuo lukko ja ottaa se käteen ja heittää se verkkapaikan viereiseen jorpakkoon. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä tuossa kyseisessä kisassa pystyin ajattelemaan ja muokkaamaan hyppyä kisan aikana, vaikka tulos ei viäkään ollut kummoinen. Kisan vikassa yrityksessä olin päässyt jo siihen pisteeseen, että siinä tuli flashback halleista. Tuolla idealla se hyppy löyty halleissa. Harmi, että yritykset loppu siihen, enkä päässyt hiomaan ideaa yhtään enempää hyppimällä. Kisan jälkeen soitin valmentajalle ja kerroin, että: "Vihdoinkin minulla on jotain positiivista kerrottavaa!".

Seuraavaksi mennäänkin vielä Tampereen eliittikisoihin 5.9 ja katsotaan sen jälkeen josko pääsis vielä Suomea edustamaan Ruotsi-maaotteluun. :)